perjantai 13. helmikuuta 2015

Ajatuksia töistä ja prioriteeteistä

Taas on somistevuokraamon aktiivisempi kausi lähtenyt käyntiin ja tälle viikonlopulle olikin iso kasa somistevuokraamon tuotteita ympäri suomea. Kurkikaas varsinkin Niinan How to be a Bridezilla -blogia, siellä saattanee vilahdella häiden jälkeen vaikka ja mitä! 

Kaikki on tapahtunut niin nopeaan, ettei minulla oikein ole ollut aikaa miettiä prioritteettejä. Viime viikot ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että hyvä on jos nukkumaan ehtii. En vaihtaisi hetkeäkään pois! Kuitenkin järjen juoksuni jostain syystä ilmoitti, että on järkevää aloittaa päivätyö, jatkaa osa-aikaisessa työssä, jatkaa ehdottomasti myös yrittäjänaisten hallituksessa, sekä pitää oma firma pystyssä. Ja siinä samassa järjenjuoksussa oli jotenkin yhtä järkevää karsia oman firmani ohjelmaa, vaikka se on suurin intohimoni ja unelmani. Nyt muutama päivä myöhemmin tuli vähän tyhmä olo. 

Olen nyt tänään kolmatta päivää uudessa työpaikassani. Ihana joustava työpaikka, vaikka ei loppuelämän unelmani. Mutta täydellinen tähän hetkeen, kun tyttö vaihtaa päiväkotia ja vähän säännöllisempi päivärytmi olisi paikallaan. Tämä yrittäjyyden ja osa-aikatyön yhdistelmä lakkasi sopimasta siinä vaiheessa, kun yrittäjänaisten hallituspesti avautui. En vaihtaisi sitä pois missään nimessä, ja tuo osa-aikatyö jäänee nyt vähemmälle, kun ihan säännöllinen päivätyö on hallussani. Toisaalta outoa, en ole koskaan tehnyt tällaista kahdeksan tunnin päivää ma-pe, vaan ollut aina kaupan alan työaikojen armoilla. Vaikka olen täysin kahdeksasta neljään ihminen. 

Ihanassa yrityksessäni ei kuitenkaan ole ollut minulle tarpeeksi hommia. Varsinkaan näin talviaikaan, vaikka viime kesänä hommia toki piisasi, vaikka se olikin ensimmäinen firmalle. Mutta minä en ole paikoillani olevaa tyyppiä. Minut on pidettävä aktiivisena, tai kyllästyn ja alan mätänemään paikoilleni, enkä kohta osaa enää liikkua. Minulle meinasi jo käydä niin, ja oikeastaan kävikin. Lamaannuin. Vanha pomoni Kookengästä soitti minulle juuri oikeaan aikaan, ja siellä olen puuhaillut osa-aikaisena, vakkarisopparilla. Tämän päivätyömahdollisuuden avauduttua ei tarvinut montaa hetkeä miettiä. Hain ystäväni työpaikaa heti kun mahdollisuus tuli, ja parissa viikossa tämän ilmitulemisesta minulla olikin jo työpaikka, jossa aloitin tällä viikolla. Vaikka lamaannuin, olen saanut itseni irti siitä, ja nyt jaksaa taas, ja intoa riittää.


Eniveis, oma firma pysyy ehdottomasti toiminnassa, vaikka nämä uudet kuviot valloittavatkin aikatauluni tällä hetkellä aika täysin. Tietysti kotona pyörivä 3-vuotias pitää myös aktiivisena, mutta prioriteetit on pidettävä mielessä ja tiputettava häntäpäätä pois, kun siltä tuntuu. Vielä ei tunnu, mutta katsotaan sitten muutaman viikon päästä, tai viimeistään kesällä, kun tekisi mieli lojua auringossa, eikä töissä. ;)

Semmoisia ajatuksia tällä kertaa tämänhetkisestä tilanteesta. Onko teillä joskus fiiliksiä, että olisi niin monta kivaa mahdollisuutta, ettei oikein tiedä mistä päästäisi irti, kun aika ei vaan riitä kaikkeen? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti